Ihmisen ikävä

Ihmisen ikävään meistä herää eri tavoin moni kuka aamuin joku illoin toisten valvoessa elämän ruhjomaa todellisuutta usein ihmetellen vailla unen häivää!
Tuntevana ja aallokon lailla ailahtelevana luontokappaleena itsekin olen kuin lastu liidellen tuulien riepoteltavana sinne ja tänne - siltä joskus tuntuu, mutta onneksi vain harvoin vähän kerrallaan..Elämällä on hintansa ja riemulla kasvatettavat mahdollisuudet niin kauan kuin hengittäessämme olemme kykeneviä luomaan ajatuksista tekoja - paljon on omassa hallinnassamme, silloinkin kun kuljemme rutiinien viitoittamaa arkista polkuamme.
On siunattua ja ihmeellistä,jopa armollista herätä tai saada "herätys" tilaan jossa silmämme avautuvat havaitsemaan kaikki se rikkaus, mikä meihin ihmisiin on istutettu! Me olemme tärkeitä jokainen ja meidän on ymmärrettävä olla ylpeitä olematta korskeita ja loukkaavia. Itse haluan opetella kiittämään Jumalaa kaikesta saamastani opetuksesta ja huolenpidosta. Onnellisimmillaan olen perheeni arjen jakajana - nautin kun onnistun tuomaan hyvää mieltä lapselleni tai joskus jopa puolisolleni, parhaalle ystävälleni tässä elämässä! Iloitkaamme hyvyydestämme, siitä osasta itseämme joka saa muut pysymään lähellämme. Paras tapa  mielestäni nauttia siitä on pyrkiä auttamaan muita ihmisiä ympärillämme omista tekosyistämme piittaamatta. Parasta itsellemme on tarjota parasta toisillemme!
Kovasti tahtomalla ja alati yrittäen me onnistumme saamaan kiitollisuuden hymyä ympärillemme, aina hetkittäin - en tarkoita miellyttämistä, vaan miellyttävää toisen ihmisen huomioimista ja palvelemista. Ympäristön mielialan nostaminen sille kuuluvalle tasolle on jo kulttuuriteko - haluan pyrkiä siihen, mieluummin enemmän kuin vähemmän. En halua tavoitella itsekästä paremmuutta, vaan parempaa epäitsekkyyttä, itsestäni ja onnellisuudestani tinkimättä huolehtien! 

                                     jAPEi